Vielä on vähän hakusessa. Täytyy tuumia, että minkälaisen tästä tekisi.

Pää on täynnä ajatuksia, sitä miettii lähtöä niin monelta kantilta. Kertaakaan ei ole mielessä ollut, että ei lähdettäisi, tottakai lähdetään, jos tilaisuus tulee. Mutta mietityttää se muutto, esikoisen koulun aloitus ja miten isovanhemmat ym. läheiset asiaan suhtautuvat. Sitä en yhtään epäile ettenkö siellä pärjäisi, miksen pärjäisi, pärjäänhän täälläkin. Toki arki olisi siellä varmasti kovin erilaista, mutta toisaalta ei se niin ihmeellistä täälläkään ole. Täällähän sitä neljän seinän sisällä suurin osa ajasta menee.

Ensi viikolla tai seuraavalla menen haastatteluun, jossa on myös jotain tehtäviä tiedossa. Selvittävät, että sovellunko lähtemään mukaan. Kai ne haluaa varmistaa ettei mukaan lähtevä puoliso pimahda heti alkuun, että on lähdössä sinne omasta tahdostaan, oikeasti ja aidosti haluaa lähteä mukaan.

Onhan se aikamoinen seikkailu, vaikka se olisikin ihan samaa perhe-elämään, toisella puolella maailmaa vaan, ainakin melkein.

Piti miettiä vielä plussia ja miinuksia, mutta arki kutsuu, vaikka onkin lauantai...