Meillä on selkeesti siirrytty vauvaelämässä uuteen vaiheeseen, kun
tytöt päättivät etteivät enää halua äidinmaitoa, ainakaan rinnasta.
Toinen vauvoista on jo pitemmän aikaa lähinnä tyytynyt terottamaan
ikeniään äidin tissiin, toinen sentään aika tehokkaasti imenyt. Nyt kun
olen imettänyt jonkin aikaa vaan aamuisin, niin ei enää parina aamuna
ole kelvannut oikein kummallekaan. Tänään en sitten aamulla edes
tarjonnut, kun oli molemmat niin kiukkuisia, että olisi tullut vaan
lisää huutoa.
Esikoisen imetys kesti vajaan 2 kuukautta ja nyt
imetin melkein 9 kuukautta, vaikkakin suurimman osan ajasta osittain
eli saivat myös korviketta. Eli tosi hyvin tämä imetys sujui. En tiedä,
olenko vielä lopullisesti päättänyt etten enää imetä, vielähän rintaa
voisi hyvin tarjota, en tiedä, pitäisikö edes tehdä mitään erityistä
päätöstä. Voihan sitä vielä tarjota, jos siltä tuntuu.
Samalla
kun imetys on jäänyt taka-alalle, on tytöt alkaneet enemmän liikkumaan.
Toinen tytöistä ryömi aamulla vaivattomasti esikoisen huoneeseen, kun
vaihdoin toisella vaippoja, onneksi ei ollut mitään pikkukrääsää
lattialla. Toinenkin aamupuuron jälkeen teki jotain ryömimisen näköistä
tässä alakerran lattialla, kun piti saada lelu tuolin alta ja ihan ei
käsi ylettänyt.
Syötiin kanaa
Syötiin
muuten koko perhe sunnuntaina kanaa. Tehtiin kasviskanawokkia ja
syötiin basmati-riisin kanssa. Oli ihan hyvää, kanaa oli kyllä aika
vähän, mutta maistui se seassa. Esikoinen meinasi ensin, että hän ei
nyt tällä kertaa syö, mutta kun sanoin, että sitä on nyt ruokana, niin
söi kuitenkin ja ihan hyvin maistui. Hän ei ole koskaan aikaisemmin
kanaa syönytkään.
Kanaa, apinaa vai koiraa?
Mun
äiti kauhisteli perjantaina, että sitten me syödään siellä Kiinassa
koiraa, eikö se tunnu kamalalta?! No, ensinnäkin selvitin, että ei
kukaan meitä varmaan pakota koiraa syömään, siis ehkä vahingossa
voidaan syödä, jos jotain epämääräistä liharuokaa ravintolassa
tilataan, mutta ei se koira varmaan meidän joka päiväiseen syömiseen
tule, siitä olen aika vakuuttunut. Siskoni sitten sanoi, että mitä
väliä sillä on, syökä koiraa vai sikaa, sama asia. Hän on myös
kasvissyöjä ja myös koiran omistaja. Ja tottahan se on, siis jos itse
koen lihan syönnin kamalana juuri siksi, että en halua syödä ketään
elävää, niin ei sillä ole väliä onko kyseessä koira vai sika. Mun
mielestä molemmilla on samalla tavalla oikeus elää, kuten meillä
ihmisilläkin. Koen ikävänä sen, että jotain broilereita kasvatetaan
vain siksi, että mä voin syödä niitä.
No, koitan nyt pyyhkiä
mielestäni broilerin kuvan laittaessani sitä suuhuni ja koittaa
edelleen suosia kasviksia ja syödä lihaa vain sen verran, että vasta
muistaa, kuinka se sulatetaan.
Kaksoset = tuplatyö?
Viime
yönä ja aamulla oli mielessä hetken ajatus siitä, että jos olisi vain
yksi vauva... Molemmat tytöt on flunssassa ja yöllä toinen alkoi
yskimään ja yski varmaan puoli tuntia yhteen menoon, kunnes annettiin
yskänlääkettä, joka ei tuntunut auttavan yhtään. Lopulta otettiin
väliin nukkumaan ja siinä nukkuikin hyvin aamuun asti. Toinen sitten
muuten vaan sai ihmeellisiä parkukohtauksia läpi yön. Mies nousi
urhoollisesti useamman kerran yön aikana ja kävi jopa alhaalla
katsomassa videolta eilisen 24-sarjan jakson ja heräsi siis aamulla 06
aikaan lähteäkseen töihin... Huutovauva heräsi sitten taas 07, kun oli
muutaman tunnin nukkunut ja jatkoi parkumistaan niin sylissä,
kainalossa kun omassa sängyssä. Kovasti yritän miettiä, että miksi
itkee? Kipuitkulta kuulostaa, kun ihan yht'äkkiä alkaa parkumaan, eikä
sylissäkään rauhoitu. Johtuuko sitten vaan flunssasta vai voisiko syynä
olla venhä, jota on syönyt lauantaista asti, huutelut alkoi
sunnuntaina, viime yö oli vaan pahin. En tänään aamulla antanut vehnää
sisältävää puuroa, katsotaan, onko vaikutusta. Nyt nukkuvat onneksi
kumpikin tyytyväisinä ulkona vaunuissa, ei kuulu hälyttimestä yskimistä.
Ja 3 yötä Kiinaan...
keskiviikko, 30. maaliskuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.