Meillä on selkeesti siirrytty vauvaelämässä uuteen vaiheeseen, kun tytöt päättivät etteivät enää halua äidinmaitoa, ainakaan rinnasta. Toinen vauvoista on jo pitemmän aikaa lähinnä tyytynyt terottamaan ikeniään äidin tissiin, toinen sentään aika tehokkaasti imenyt. Nyt kun olen imettänyt jonkin aikaa vaan aamuisin, niin ei enää parina aamuna ole kelvannut oikein kummallekaan. Tänään en sitten aamulla edes tarjonnut, kun oli molemmat niin kiukkuisia, että olisi tullut vaan lisää huutoa.

Esikoisen imetys kesti vajaan 2 kuukautta ja nyt imetin melkein 9 kuukautta, vaikkakin suurimman osan ajasta osittain eli saivat myös korviketta. Eli tosi hyvin tämä imetys sujui. En tiedä, olenko vielä lopullisesti päättänyt etten enää imetä, vielähän rintaa voisi hyvin tarjota, en tiedä, pitäisikö edes tehdä mitään erityistä päätöstä. Voihan sitä vielä tarjota, jos siltä tuntuu.

Samalla kun imetys on jäänyt taka-alalle, on tytöt alkaneet enemmän liikkumaan. Toinen tytöistä ryömi aamulla vaivattomasti esikoisen huoneeseen, kun vaihdoin toisella vaippoja, onneksi ei ollut mitään pikkukrääsää lattialla. Toinenkin aamupuuron jälkeen teki jotain ryömimisen näköistä tässä alakerran lattialla, kun piti saada lelu tuolin alta ja ihan ei käsi ylettänyt.

Syötiin kanaa

Syötiin muuten koko perhe sunnuntaina kanaa. Tehtiin kasviskanawokkia ja syötiin basmati-riisin kanssa. Oli ihan hyvää, kanaa oli kyllä aika vähän, mutta maistui se seassa. Esikoinen meinasi ensin, että hän ei nyt tällä kertaa syö, mutta kun sanoin, että sitä on nyt ruokana, niin söi kuitenkin ja ihan hyvin maistui. Hän ei ole koskaan aikaisemmin kanaa syönytkään.

Kanaa, apinaa vai koiraa?

Mun äiti kauhisteli perjantaina, että sitten me syödään siellä Kiinassa koiraa, eikö se tunnu kamalalta?! No, ensinnäkin selvitin, että ei kukaan meitä varmaan pakota koiraa syömään, siis ehkä vahingossa voidaan syödä, jos jotain epämääräistä liharuokaa ravintolassa tilataan, mutta ei se koira varmaan meidän joka päiväiseen syömiseen tule, siitä olen aika vakuuttunut. Siskoni sitten sanoi, että mitä väliä sillä on, syökä koiraa vai sikaa, sama asia. Hän on myös kasvissyöjä ja myös koiran omistaja. Ja tottahan se on, siis jos itse koen lihan syönnin kamalana juuri siksi, että en halua syödä ketään elävää, niin ei sillä ole väliä onko kyseessä koira vai sika. Mun mielestä molemmilla on samalla tavalla oikeus elää, kuten meillä ihmisilläkin. Koen ikävänä sen, että jotain broilereita kasvatetaan vain siksi, että mä voin syödä niitä.

No, koitan nyt pyyhkiä mielestäni broilerin kuvan laittaessani sitä suuhuni ja koittaa edelleen suosia kasviksia ja syödä lihaa vain sen verran, että vasta muistaa, kuinka se sulatetaan.

Kaksoset = tuplatyö?

Viime yönä ja aamulla oli mielessä hetken ajatus siitä, että jos olisi vain yksi vauva... Molemmat tytöt on flunssassa ja yöllä toinen alkoi yskimään ja yski varmaan puoli tuntia yhteen menoon, kunnes annettiin yskänlääkettä, joka ei tuntunut auttavan yhtään. Lopulta otettiin väliin nukkumaan ja siinä nukkuikin hyvin aamuun asti. Toinen sitten muuten vaan sai ihmeellisiä parkukohtauksia läpi yön. Mies nousi urhoollisesti useamman kerran yön aikana ja kävi jopa alhaalla katsomassa videolta eilisen 24-sarjan jakson ja heräsi siis aamulla 06 aikaan lähteäkseen töihin... Huutovauva heräsi sitten taas 07, kun oli muutaman tunnin nukkunut ja jatkoi parkumistaan niin sylissä, kainalossa kun omassa sängyssä. Kovasti yritän miettiä, että miksi itkee? Kipuitkulta kuulostaa, kun ihan yht'äkkiä alkaa parkumaan, eikä sylissäkään rauhoitu. Johtuuko sitten vaan flunssasta vai voisiko syynä olla venhä, jota on syönyt lauantaista asti, huutelut alkoi sunnuntaina, viime yö oli vaan pahin. En tänään aamulla antanut vehnää sisältävää puuroa, katsotaan, onko vaikutusta. Nyt nukkuvat onneksi kumpikin tyytyväisinä ulkona vaunuissa, ei kuulu hälyttimestä yskimistä.

Ja 3 yötä Kiinaan...