Olimme illalla miehen ja vauvojen kanssa kuuntelemassa Vantaan kamarikuoron Marian virren levynjulkistamiskeikkaa ja olipa taas upeaa. Levytkin lähti mukaan kotiin ja tässä samalla kuuntelen sitä. Taas tuli hirveä himotus lähteä laulamaan, olisi jotenkin niin upeaa olla osa tuollaista upeasti laulavaa porukkaa. Tammikuussa jo piti mennä mukaan, mutta sitten ei jotenkin aika ja jaksu kuitenkaan riittänyt. Nyt tuntuu, että se yksi vapaailta viikossa voisi olla kyllä aika kiva ja mieskin pärjäisi tyttöjen kanssa, pärjäänhän minäkin.

Niin, tuosta levystä vielä. Siinä on niin monenlaisia vivahteita. On ihan älyttömän kauniita pätkiä, sitten suorastaan rumia, siis kovaa ääntä ja tavallaan rumiakin ääniä. Sitten paljon kohtia, joiden aikana kulkee kylmiä väreitä selässä ja tulee melkein itku silmään, siis minullakin, huh!

Tytötkin jaksoi tosi kivasti. Alussa nukkuivat tyytyväisinä vaunuissa, sitten jossain puolessa välissä tuli hieman hiljaisempi hetki ja molemmat heräsivät ihan samaan aikaan. Toinen istui sitten isänsä sylissä ja toinen oli mulla. Vähän siellä sitten takaplekseissä keinuttiin musiikin tahdissa. Hermostuminen meinasi tapahtua vasta vikan biisin kohdalla, mutta jaksettiin loppuun asti.

Mieskin tykkäsi, onkin ihanan fiksu ja herkkä mies minulla, tajuaa hyvän päälle 8-) Oikeesti, on tosi kivaa, kun mies on aika samalla aaltopituudella ja tykkää myös musiikista, mitä minä laulan tai haluaisin laulaa.

Ole sinäkin fiksu ja käy tilaamassa levy itsellesi, niin tiedät, mistä puhun! Tilaa Marian virsi -cd