En ole oikein saanut aikaiseksi kirjoittaa. Tässä eletään nyt niitä päiviä, kun selviää, että päästäänkö reissuun vai ei! Tähän asti on ollut jotenkin tosi varma oli, että tottahan me lähdetään, mutta nyt jotenkin on alkanut mietityttämään, että jos ei päästäkään, mitä sitten? Tuntuisi masentavalta ajatella, että tässä sitä sitten jatkettaisiin samaan malliin eteenpäin kun tähänkin asti. Sama kämppä, sama auto, aina vähän rahaa jne., kuitenkin reissu antaisi niin paljon. Taloudellinen puoli on toki iso juttu, pääsisi kaikista veloista irti ja pystyisi elämään suht "leveästi" ja jäisi rahaa säästöönkin. Toki se olisi iso seikkailu muutenkin.

En epäile yhtään etteikö tulisi ikävä kotiin, kun hankaluuksia tulisi. Varmasti miettisin monta kertaa, että miksi piti lähteä, miksi ei voinut vaan tyytyä siihen turvalliseen kotiarkeen?! Niin, miksi ei? Jotenkin sitä vaan haluaa kokea jotain muuta, vaikka tavallaan arki kotiäitinä olisi aika samanlaista rutiinia kuin nytkin. Toki moni asia olisi toisin.

Ensi viikolla varmaan selviää, toivottavasti mahdollisimman pian!