Onpa kulunutkin pitkä aika edellisestä blogauksesta, anteeksi! Osoittaa ehkä sen, että on ollut kiirettä, eikä vaan illalla/yöllä enää energiaa kirjoittaa. Tässä pikakuulumiset!

Kiinaan enää viikko eli varmaan viikon kuluttua ennen viimeistä Suomen yötä vähän vatsan pohjaa kutittaa. Kontti pakattiin reilu viikko sitten, ei siis me, vaan pakkaajat. Vikat yöt ennen pakkaamista oli aika hurjia, valvottiin aamu 3-4 ja raivattiin tavaroita, koitettiin valita, mikä lähtee mukaan. Nyt on sitten löytynyt lisääkin tavaraa, minkä olisi voinut konttiin laittaa. Mutta on tämä siivoaminen ja remppaaminen ollut aika tuskaa kahden vauvan kanssa. Ensi kerralla, kun muutamme Kiinaan, koitamne palkata jonkun avuksi, ei sitä meinaa saada oikein mitään aikaiseksi, kun joko toinen tai molemmat vauvoista kitisee jaloissa tai heitä täytyy syöttää tai vaihtaa vaippaa. Kovin myöhään yöllä ei voi hommia tehdä, kun aamulla nahkavekkarit herättää ajoissa. Nyt kun olemme evakossa siskon luona, niin täytyy lähteäkin ajoissa iltapuurolle ja yöunille.

Veet täytti vuoden ja juhlimme samalla 1-v synttäreitä ja läksiäisiä. Olimme ilmaisseet ettemme halua lahjoja tai vauvat halua ja tosi kivasti ihmiset sitä noudatti. Toivoimme valokuvia ja niitä saimmekin jonkin verran. Voidaan sitten Kiinassa laittaa ne jonnekin näkyvälle paikalle ja katsella läheistemme kuvia arjen lomassa.

Tytöt touhuaa paljon, nyt siskon luona evakossa ollessamme on löytynyt pari kivaa ei-sallittua juttua, toinen repii cd-levyjä kivasta cd-telineestä ja toinen hyllystä video-kasetteja, kumpikin tajuaa varsin hyvin, että nuo hommat on kiellettyjen listalla, mutta kamala virne päällä täytyy tavaraa mennä alas repimään. Ihania vintiöitä kuitenkin ovat!

Esikoinen on nyt mummilla pari päivää, niin ei ihan kyllästy vanhan kodin siivoamisen ja remontoimisen keskellä. Mielellään on Kiinaan lähdössä, mutta kavereita tulee tietysti ikävä. N. kuukauden kuluttua alkaakin hänellä koulu, aika hurjaa jotenkin.

Esikoisen kummit pääsivät vihdoin Kolumbiaan hakemaan tytärtään, ihania kuulumisia olemme saaneet netistä lukea ja kuviakin nähdä. Haikeaa, kun emme näe tyttöä ennen ensi kesää (jos eivät sitten innostu lähtemään Kiinan lomalle ennen sitä), mutta täytyy koittaa muuten pitää tiiviisti yhteyttä, onneksi tämä nykytekniikka mahdollistaa kuvien ja videopätkien katselun ihan toisellakin puolella maailmaa.

Mutta nyt täytyy mennä unille, että jaksaa herätä aamulla ajoissa, ensin on hammaslääkäri ja sitten jatkuu taas urakka vanhassa kodissa. Ehkä huomenna saadaan kaikki valmiiksi tai edes melkein...