Kiinalaisilla alkoi tänään yksi vuoden kolmesta viikon lomasta, nyt syynä oli lauantain kansallispäivä, jota vietettiin nyt 56. kerran. Koska Hangzhou täyttyi kiinalaisista, päätimme me lähteä sieltä pois ja päädyimme ensimmäisellä lomallamme etelä-Koreaan, Seouliin.

Olemme majoittuneet Somerset Palace Seoul Hotelliin joka on erittäin hieno ja mukava viiden tähden hotelli tai oikeastaan tämä ei ole varsinainen hotelli vaan suunnattu enemmänkin expateille ym. pidempään asuville. Me päädyimme tänne, kun ei koko kaupungista meinannut löytyä hotellia, jossa olisi kaksi huonetta, jotka on yhdistetty ovella. Nyt meillä on sitten huoneisto, jossa on kaksi makuuhuonetta, pieni keittiö, olohuone ruokapöytineen ja pari kylppäriä. Hotellista löytyy hieno lukuhuone takkoineen, pelihuone, jossa mm. pari shakkilautaa, sitten on kuntosali ja lasten leikkipaikka. Katolla on terassi, jossa uima-allas, kolme poreammetta ja lasten leikkipaikka. Mielettömän hienot näköalat niin terassilta kun meidän ikkunoistakin, asumme ylimmässä kerroksessa, joka on kerros 18.

Mitään tiukkaa aikataulua ei täällä pidetä. Huomenna mennään Lotte Worldiin, mitä on tähän asti kutsuttu Aasin Disneylandiksi, nythän Hong Kongiin aukesi Disneyland, joten Lotte joutuu nyt olemaan vaan yksi maailman suurimmista huvipuistoista tai jotain. Sieltä löytyy mm. iso luistinrata sisältä + se huvipuisto, kerron käynnin jälkeen, että mitä muuta!

Täällä on Kiinan jälkeen todella kallista, oikeastaan varmaan aika sama hintataso kuin Suomessa. Tänään kävimme Lotte martissa eli Seoulin "Prismassa", joka oli todella siisti ja hieno tavaratalo. Valikoimaa oli ihan mukavasti ja jotenkin Hangzhoun Carrefouriin verrattuna oli todella siistiä ja valoisaa, niin, ja kallista.

Selkeästi loma teki ja tekee hyvää. On hyvä välillä päästä irti arjesta ja nyt sitä varmasti kaipaa enemmän, kun päivät on aika eristyksissä siellä kotona ja viikonloppuisinkin käy lähinnä ruokakaupassa. Täällä on nauttinut ilman viileydestä, katukuvasta, missä ei ole juurikaan pyöräilijöitä ja muutenkin autot ei aja ihan päättömästi, täällä on aika siistiä, kaupoista ei heitetä likavesiä kaduille, ihmiset puhuvat englantia, emme ole lastemme kanssa suuri nähtävyys jne., on täällä toki sitten varjopuoliakin. Selkeästi, kun ihmisillä menee taloudellisesti paremmin ja ollaan länsimaalaisempia, niin katukuvassa näkyy myös ne varjopuolet eli ihmiset vetää enemmän viinaa ja kaduilla näkyy kaiken maailman örrimörrejä, jotka englanniksi koittavat kerjätä rahaa...

Mutta täällä ollaan ja kivaa on! On täältä kuitenkin kiva taas palata kotiinkin, vaikka toisin voisi ehkä luulla. Jotenkin se asunto C 35 tuntuu jo kodilta, se on se meidän oma tukikohta ja turvapaikka, ihan mukavaa. Kiina tuntuu myös kodilta, tajusin sen viime viikolla. Menin yksin taksilla kaupungiin ja matkalla jotenkin tajusin, että mä en katso mitään dokumenttia Kiinasta vaan mä todella olen täällä, tämä on mun koti ja nää on mun kotikaupungin maisemia. Niin nuo ihanat puistot järven rannalla kuin ne röttelöt talot, joiden pihalla perheet viettää aikaa ja kanat pomppii vapaina. Arki oli kotona Suomessa helpompaa ayista huolimatta, mutta elämässä täälläkin on puolensa ja ajan kanssa arki helpottuu. Varpu ja Vuokko kasvaa ja ehkä vähitellen uskallan jättää heitä enemmän ayin hoiviin ja pääsen sitten tekemään enemmän omia juttuja.

Mutta nyt petiin, aamulla pitää jaksaa herätä aamupalalle ja lähteä huvittelemaan.