Näin lauantaina Säteen viime vuoden liikunnanopettejan ja hän kyseli, että koska lähdetään Suomeen lomalle? Vastasin, että heinäkuun puolessa välissä. Heti tuli kommentti, että voi teitä parkoja. No, sanoin sitten, että ei se nyt niin kamalaa ole, meidän koti on täällä, Suomessa sitä ei ole.

Jonkin verran on tullut kommentteja Suomesta lähinnä, että miten täällä vielä jaksetaan ja koska me oikein päästään takaisin Suomeen. Ihan vapaaehtoistahan se meidän täällä oleminen on, kolmas vuosi ollaan, kun halutaan! Ei tää mikään paratiisi ole, mutta tää on meidän koti nyt! Eikä se paratiisi ole Suomikaan!

Tällä hetkellä musta tuntuu, että koti voisi olla vaikka loppuelämän jossain muualla kun Suomessa ja Suomessa voisi käydä vaikka lomalla kerran vuoteen, ehkä useamminkin, jos asuttaisiin lähempänä. Mutta voi olla, että ensi vuoden jälkeen muutetaan Suomeen ja hieno juttu olisi sitten sekin!

Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki yhteydenpito Suomeen on mun varassa. Kukaan ei juuri itsestään mitään ilmoittele. Osa lukee mun blogia, mutta ei juuri omia kuulumisiaan kertoile, olisko 3 ihmistä tän kevään aikana kirjoitellut meiliä ja kuulumisiaan? Itse en hirveesti henkilökohtaisia meilejä jaksa laitella, kun kaikki oleellinen ja epäoleellinenkin tulee kyllä blogissa ilmi! Mutta kyllä mä silti mielelläni tietäisin, että mitä teillekin kuuluu!

Nyt kesällä koitetaan rauhoittaa osa Suomen lomasta ihan lomailuun eli ei joka päivä käydä jossain kylässä. Ei täälläkään kukaan käy :-) Joo, tiedän, lennot on pitkät ja maksaa kamalasti, mutta niin se on meilläkin!

Semmoisia ajatuksia huonosti nukutun yön jälkeen, Varpu yski alkuyön melkein taukoamatta, lääkitsin kovasti ja sitten helpotti vähän, mutta jäi kuitenkin hyvin äidille aikaa murehtia asioita.