Viikonloppuna nautimme taas Samin kanssa siitä, että saimme nukkua aamulla pitkään ja me nukuimme! Lauantaina olimme vasta kahden aikaan aamukahvit juotu Xihu tiandin Jamaica Coffee Shopissa, otimme kirjat mukaan ja nautimme aamiaisemme hiljaisuuden vallitessa. Samalla reissulla käväisimme kaupassa ja ostin tulppaaneja kukkakadulta, 15 pitkää tulppaania maksoi 9e ja nyt tiistaina ne ovat edelleen aivan tuoreita, Suomessa mulla aina repsahtaa ne aika nopeasti. Mitä tulppaanit muuten maksaa Suomessa?

Launtaina kävimme talon porukalla alakerrassa Hootersissa syömässä ja seuraan liittyi myös eräs previsiitillä oleva perhe, pienen tauon jälkeen tuntui taas äänenvoimakkuus olevan totaalisen kaakossa... Sunnuntaina kävimme pitkästä aikaa lähikiinalaisessa, söimme kurkkua valkosipulilla, parsakaalia valkosipulilla, tomaattimunakasta ja pähkinäkanaa, oli herkkua ja maksoi yhteensä n. 4.5 euroa! Käväisimme Suningilla katsomassa telkkareita ja pyörähdimme vielä Hefangilla, mistä ostimme mm.  puisen nauravan buddhan. Tämäkin oli myynnissä:



Kaupunki juhlii edelleen rotan vuoden alkua:





Hefang oli sunnuntain kunniaksi aivan tupaten täynnä ihmisiä, kaupunki on turisteja täynnä ja kauniilla ilmalla lähtevät paikallisetkin enemmän ulos.



Hefang on usein ruuhkainen arkenakin, mutta ruuhkaisenakin päivänä viereinen katu on jo näin hiljainen:



Tätä Kiinaa minun tulee ikävä. Hiljaisia, kauniita katuja.

Tätä minun ei tule ikävä:



En tunnista juuri yhtään kiinalaista merkkiä, joten tällaiset hississä tai postilaatikkoon tulevat ilmoitukset ovat aika turhia. Aina sitä miettii, että onko tuohon aikaan vesi katki, ei sähköä, hissi ei toimi?

Suomisuunnitelmat jatkuu. Asuntoja metsästetään ja mietitään strategioita päiväkotiin ja kouluun hakemisen suhteen. Hoitopaikan hakeminen on ongelmallista, kun ei ole varmaa tietoa asunnon sijainnista, kuitenkin paikkaa pitäisi hakea ajoissa, että sen saisi, mulla kun alkaa koulu myös elokuussa, en voi jäädä kotiin lapsia hoitamaan. Todennäköisesti haemme haluamaltamme alueelta hoitopaikkaa, jos vain voimme, vaikka ei asuntoa vielä olekaan.

Monet kyselevät, että miltä tuntuu lähteä takaisin Suomeen. Olo on ristiriitainen. Vaikka elämä täällä välillä tuntuu raskaalta, niin olemme kuitenkin viihtyneet todella hyvin. Vaikka melkein joka päivä joku (= kaikki?) kiinalainen ulkona ärsyttää suunnattomasti, niin silti en haluaisi täältä pois. En voi sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois, lasten sairastelut ekalta vuodelta oli kokemuksia, joita en olisi silloin tarvinnut. Edelleen pelkään eniten sitä, että tarvitsemme ilta/yö-aikaan pikaista sairaanhoitoa, toivon ettei sellaista tarvetta tule. En myöskään enää mielelläni kertaakaan mene autolla Shanghaihin, korkeintaan sitten sille viimeiselle reissulle. Heh, kuulostipa karmealta :-)

Suomesta tuliaisina tuotu yskää kiusaa edelleen kovasti, olisi vaan pitänyt jo Suomessa käydä lääkärissä, täällä en haluaisi mennä millään. Mutta jospa tämä tästä, pienikin fyysinen rasitus tuntuu pahentavan, joten tänään taidan pitää ihan kotipäivän, jos vaikka aloittaisi raivaamalla tämän työpöydän ja siirtyisi sitten Säteen huoneen pöytien raivaamiseen. En tiedä kehen tuo tyttö on tullut, kun työpöydät on aina täynnä tavaraa...