Tämä kuukausi tulee menemään vauhdilla. Muutto on kuun lopussa, tänään kävimme mittailemassa hieman huoneita ja nyt on helpompi suunnitelma. Taas löytyi pieniä yksityiskohtia, mitkä kaipaisi korjausta, mutta jollain tavalla sitä on luopunut jo siitä ajatuksesta, että kaikki olisi täydellistä ettei mikään paikka repsottaisi. Suomessa, kun menee katsomaan uutta asuntoa, on kaikki melko lailla priimaa, mutta täällä posliiniset pesualtaat on remonttipölyä ja betoniroiskeita täynnä, samoin keittiön altaat törkyiset. Onneksi suurimman osan saa hyvään kuntoon siivoamalla ja vielä kerran siivoamalla. Hyvä siitä tulee!


(tämän kahvin join maaliskuussa Best coffee in town -kahvilassa)

Säteen koulu loppuu parin viikon sisään, lomaa odottaa innolla! Erityisesti tietenkin Suomeen pääsyä ja kesäleiriä. Säde menee siis heinäkuussa viikon kestävälle ulkosuomalaisten lasten Suomen kielen ja kulttuurin -leirille. Ekaa kertaa leirille menossa, mutta tuo on semmoinen tyttö ettei kyllä jännitä sitä yhtään. Odottaa vaan, että pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja saa uusia kavereita. Mua vähän mietityttää, että saako kertaakaan pestyä hiuksiaan kunnolla tai tuleeko kaikki vaatteet takaisin, kun ei ole äiti perään katsomassa, mutta eiköhän homma hoidu :-)




Varpulla ja Vuokolla alkoi jo kesäloma. Edelleen kai täällä enemmän tai vähemmän jylläävän enterovirus 71:n vuoksi emme heitä laita ennen kesää kouluun. Ayi on keksinyt heille paljon puuhaa, ovat päivittäin useamman tunnin ulkona, käyvät shoppailemassa pieniä juttuja, tarroja, hiuspampuloita, kulkevat bussilla ja touhuavat, tylsää ei tunnu olevan. Kunhan pääsemme muuttamaan, pääsevät touhuamaan uuden kodin pihalla, siellä on tosi kivasti leikkipaikkoja, ihan perinteisiä lapsille suunnattuja, sekä aikuisten "jumppalaitteita",  missä toki myös lapset voivat touhuta, on ne koripallokentät, mihin voi varmaan mennä vaikka jalkapalloa potkimaan, on tilaa pyöräillä jne., uima-allas ei ole vielä auki, mutta pitäisi aueta jossain vaiheessa, sen pitäjästä ilmeisesti keskustellaan.




Samilla on maanantaina vapaapäivä, koulusta ei kuitenkaan, joten päätimme lähteä kahdestaan käymään Shanghaissa. Lähdemme vasta sunnuntaina iltapäivällä, Sami tulee takaisin maanantaina illalla ja mä jään vielä yhdeksi yöksi, hoidan tiistaina vähän asioita ja tulen sitten illalla kotiin. Ihan mukavaa vaihtelua taas, vaikka olisi tässä kotonakin puuhaa nyt.

Maanjäristys on tainnut jo Suomessa unohtua. Täällä ei. Meidän elämässä se ei isommin enää näy, mutta tällä viikolla tuli esiin parikin kertaa lasten suusta. Säteellä oli joku päivä ollut koulussa maanjäristys-harjoitus, olivat ensin harjoitelleet pöydän alle menemistä, missä piti olla ja pitää pöydästä kiinni, myöhemmin olivat siirtyneet ulos. Varpu taas katseli yksi päivä kiinalaisia lastenohjelmia, alkoi kuulua kaunista musiikkia ja tulemaa kuvia raunioista ja osittain oli piirrettyä, Varpu vaan totesi, että noilla lapsilla ei ole koulua :-( Ilmeisesti ovat ayin kanssa asiasta jutelleet tai sitten ennen tuota tunnelmapalaa oli asiasta mainittu televisiossa. Eihän tuollainen pieni onneksi tajua, mistä oikeasti on kyse, mutta selvästi asia oli hänen mielestään surullinen.



Meillä on Suomeen tuloon liittyen edelleen viisumiasiat hieman auki, mutta eiköhän me tulossa olla. Pahimmassa tapauksessa joudumme sitten siellä hankkimaan turistiviisumia eli muutama päivä menee osittain siihen. Pääasia kuitenkin, että pääsemme sinne ja että pääsemme takaisin! Eräällä ranskalaisrouvalla ja hänen perheellään on sama ongelma, hän sanoi, että ei haittaa, jos ei saa heti viisumia, pääasia, että ovat Ranskassa. Mulla kyllä on ikävä kyllä vähän eri kanta, mielummin jään kesäksi tänne, jos epäilyttää ettemme saisi viisumia tänne takaisin, mutta eipä tuollaista tilannetta nyt taida onneksi tulla.


(metsämansikka meidän talon pihalla)

Nyt kun muutto on todella lähellä, niin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni mulle tulee sellainen olo, että tulee ikävä tätä kotia. Tästä asunnosta luovun mielihyvin, jotenkin tästä ei ole kahdessa vuodessa tullut kunnolla koti, ei vaan ole meidänlainen. Mutta tämä sijainti! Eihän tämän parempaa sijaintia ole! Kaikki palvelut on lähellä, järvi on todella lähellä, paljon ihania kahviloita, ravintoloita, kauppoja ja toiseen suuntaan kävellessä heti seuraavalla kadulla jotenkin niin aitoa Kiinaa. Tuolla ulkona kävellessä todella koen, että olen kotona! Etenkin jos pystyn sulkemaan mielestä kaikki tuijottavat ja naureskelevat ihmiset, välillä onnistuu ja välillä tekee mieli näyttää jotain kansainvälistä käsimerkkiä, joka olisi kuitenkin turhaa, sillä siinä(kään) asiassa nämä eivät ole kansainvälisiä.

Epäilemättä uudesta kodistakin tulee koti! Asunto tuntuu jo nyt kotoisammalta, vaikka tykkään luxuksesta ja hienosta, niin en tykkää nahkan, marmorin, kristallin ja kullan yhdistelmästä, kun sitä on liikaa. Vaikka uudessa kodissa onkin valmiina ei niin kovin hieno puusänky, niin vaihdan tuon kamalan vihreänahkaisen, marmorilla ja kullalla koristellun nykyisen sängyn siihen mielihyvin! Mitkään petivaatteet eivät voi sopia tuon kanssa! Uuteen kotiin saamme ostaa melkein kaiken oman maumme mukaan ja suuri osa tavaroista on meidän omia, joka lisää viihtyvyyttä varmasti. Suurin ilonaihe muutossa on kuitenkin Säteen todella lyhyt koulumatka, sen vuoksi muutan ilomielin pois keskustasta, plussana vielä lapsille ulkoilutilaa, jota arvostamme nyt enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Joten uskoisin, että teemme oikean valinnan. Mulla on onneksi käytönnössä vaikka koko päivä aikaa olla kaupugilla pikkukatuja kiertämässä, tarvittaessa arki kotona pyörii ilman muakin, olen aika hyvin hoitanut asiani, eikö vain :-) Luulen kuitenkin etten kovin usein saa raahattua itsenäni kaupungille, jos löydän kaiken oleellisen sieltä lähempää. Upea oranssi fillari pääsee kyllä siellä heti käyttöön!



Sami pakotti mut tänään kampaajalle. Ei siksi ettei kehtaisi enää liikkua mun kanssa ulkona. Vaan siksi, että on huomannut sen piristävän mua ja tottahan se on! Sitä mukaa, kun väri alkaa haalistua ja malli kadota alkaa selkeästi myös jonkinlainen reippaus hävitä, kun tukka on taas kuosissa, niin on kaikinpuolin pirteämpi olo! Soitin taksissa istuessa kampaamooni ja puolen tunnin päähän sain jo ajan, ihana Samen siellä odotti saksien kanssa ja loihti ihanan pään värjääjän avustuksella. Olen viime aikoina käynyt tuolla harvemmin, kun omasta talosta on löytynyt oma Anskun salonki, mutta väriä en jaksa alkaa enää itse laittamaan, kun sen saa niin halvalla tuollakin.

Pitäisi koittaa seuraavaksi tehdä hieman lapsikeskeisempi blogaus. Huomenna tulee varmasti touhuttua monenlaista, pitää koittaa ottaa paljon kuvia ja laittaa tänne. Varpu tuossa ennen nukkumaan menoa kaivoi hiekkalapioita esiin ja sanoi, että näillä voi leikkiä mummin luona, niin ja toisen mummin ja ukin luona, Säteellä iski Lempiä ikävä ja aiemmin tänään puhuttiin siitä, kuinka kesällä silitetään pupua. Suomi on siis kovasti mielessä ja läheiset siellä, joten terveisiä kaikille! Terveisiä myös Kolumbiaan, toivottavasti pääsette pian kotiin!