Keskiviikkona Vuokko päätti tökätä leijassa olevan ohuen kepin Varpun korvaan, jonka jälkeen Varpu vähän valitteli, että korvaan sattuu. Illalla Sami huomasi hieman kuivunutta verta korvassa ja putsasi. Sitten koko homma oikeastaan unohtui, kun ei Varpu korvaa valittanut.

Viime yö oli sitten aika itkuinen, ekat itkut laitettiin huonon unen piikkiin, mutta sitten jossain vaiheessa tajuttiin kysyä, että sattuuko korvaan ja sehän se ongelma oli. Annettiin särkylääkettä ja uni jatkui aamuun asti.

Aamulla Sami soitti heti Sos:iin ja kyseli, että pitäisikö lääkäriin mennä ja mihin? Selvisi sitten aika pian ettei Hangzhoussa ole yhtään sopivaa lääkäriä, lauantaisin käyvä ulkomaalaislääkäri ei tänään ollut ja muutoin ei tuo Sir Run Run ota alle 14-vuotiaita vastaan... Kiinalaiseen lastensairaalaan oltaisiin voitu mennä ensiapuun, mitään aikoja ei ollut tarjolla. Tämä vaihtoehto ei tuntunut kovin hyvältä, kun siellä tuskin on yhtään englanninkielen taitoista ja ensiapu on aina ensiapu, ei tietoa, kuinka monta tuntia siellä joutuisi jonottamaan.

No, sitten alettiin selvittämään Shanghain vaihtoehtoa. Kello alkoi olla jo niin paljon, että tälle päivälle ei oltaisi sinne ehditty, kun kyytiä ei välttämättä ihan tunnin sisään saa ja matkaan pitää se kolme tuntia varata aikaa. Joten olisiko sunnuntaina aikoja?

Odotellaan ja odotellaan. Odotellaan ja reilun kolmen tunnin kuluttua Sami soittaa, että onko asia hoidossa? Selviää ettei aikoja ollut tarjolla, kukaan ei vain muistanut ilmoittaa siitä meille... Aamulla oli nainen tullut suunnilleen luurista läpi, kun ei oltu heti valmiita juoksujalkaa lähtemään mihin tahansa lääkäriin ja sitten ne unohtaa itse koko homman, no, virheitä sattuu.

Eli, ei ole aikoja tarjolla Shanghaissakaan, ei sunnuntaina eikä maanantaina. Voitaisiin mennä Shanghai United Family hospitalin ensiapuun. No, ei tunnu mielekkäältä matkustaa 6 tuntia autossa sen takia, että saa jonottaa ensiavussa saamatta kuitenkaan välttämättä sopivaa hoitoa. Koskahan niitä aikoja sitten olisi tarjolla?

Taas odotellaan ja vihdoin joku soittaa, että torstaina olisi spesialistille aika! Alettiin miettimään, että aika pitkä aika, eikö pitäisi kuitenkin vähän aikaisemmin näyttää jollekin, vaikka vähän kokemattomammallekin lääkärille, että tuleeko veri korvakäytävän seinästä = ei hätää vai onko tärykalvossa reikä = vaatii kunnon hoitoa.

Sitten tuli mieleen Tianmunshan sairaala, jonne en itse suostu astumaan jalallani, tietäen, että lääkärit ovat ainakin osittain North American hospitalin vanhoja lääkäreitä. Tässä tapauksessa se ei kuitenkaan tunnu huonoimmalta vaihtoehdolta, sillä siellä on ainakin ollut lastenlääkäreitä ja myös englantia puhuvia, sos myös on lupautunut toimimaan tulkkina. Joten ehdotamma, että voisiko sinne mennä?

Hetken kuluttua soitetaan, että juu, ennen viittä voi mennä! Haa, kello on neljä, pahin taksiruuhka/vuoronvaihto, vettäkin sataa, äkkiä vaatteet päälle ja Sami Varpun kanssa matkaan!

16:45 Sami soittaa, että juuri saivat taksin. Sairaala menee kiinni viideltä, sieltä puhelimeen vastanneet eivät tajunneet sanaakaan englantia, sos lupaa soittaa ja tiedustella, että odottaisivatko siellä pientä potilasta.

Jos hyvin käy, Sami pääsee sisään, määräävät triplasti liikaa lääkkeitä ja voimme kysyä "fiksummilta", että mitä niistä kannattaa antaa. En itse jaksa uskoa, että kyse olisi mistään kamalan vakavasta, mikä vaatisi operointia, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Palaan asiaan, kun olen fiksumpi!

edit. 20:00

Sami blogannee tarkemmin lääkärikäynnin kulusta, mutta lyhyesti, että touhu ei oikein vakuuttanut, välikorvantulehdusta epäilivät ja siihen antoivat ab-kuurin. Sos:n lääkäri oli samalla kannalla langan päässä ja suositteli käyntiä korvalääkärille loppuviikosta eli Shangain reissu edessä meillä Varpun kanssa varmaankin torstaina. Laajakirjoista amoksilliinia määräsi eli eiköhän tuolla pöpöt lähde, jos niitä on.

Tässä potilas muutama viikko sitten raaka kalan pala suussa :-) Sushia, sushia :-)

1622843.jpg