Menomatkalla istuimme nelisen tuntia ylimääräistä Hangzhoun kentällä ja vielä tunnin koneessa ennen lähtöä, melkein kaikki iltapäivän ja illan koneet olivat myöhässä syystä tai toisesta, olimme hotellissa yöllä yhden jälkeen ja melkoisen väsyneitä pitkäksi venyneestä matkasta.

Shenzhen on yllättänyt erittäin positiivisesti. Menimme kaupungin läpi viimeksi Hong Kongiin mennessä ja odotin hieman harmaata, joskin kasvillisuudeltaan vihreätä kaupunkia. Täällä onkin joka päivä näkynyt sininen taivas, hieman pilviä, ei saasteista harmautta ollenkaan, ehkä merituulen vaikutusta? Ihmiset ovat ystävällisiä, en huomaa, että kovin paljon tuijoteltaisiin ja naureskeltaisiin, vaikka aika vähän olen länkkäreitä nähnyt. Monet pihuvat englantia, länsimaisia ravintoloita on todella paljon ja ruoka hyvää! Eilen söin ekan kebab-annoksenkin ja herkkua oli!

Että kyllä vain, tänne voisin muuttaa :-) Ja jos tässä vielä olisi ollut vuosi Kiinassa oloa edessä, niin tänne olisi hyvin voinut tulla koko perheen kera vaikka viikoksikin lomalle ja käydä Hong Kongissa ja Macaussa päiväreissuilla. Suosittelen siis lämpimästi!

Kolmen viikon kuluttua ollaan jo Suomessa, hurjaa. Mietimme eilen Samin kanssa parhaita muistojamme Kiinan ajalta ja niitä on monia. Toki kaikki lomat perheen kanssa ovat olleet mielettömän hienoja, mutta mieleen jää myös monet hienot hetket, mitä olemme tehneet isolla porukalla suomalaisten kesken sekä myös monet hienot hetket koululla. Muistelen lämmöllä rouvien ostosreissuja Shanghaihin, juhlia Rosessa, koulun konsertteja sekä juhlien järjestelyjä, myös virkistyspäiviä Samin kiinalaisten työkavereiden kanssa. Sillon kylmässä ja sateessa bambumetsässä ei varsinaisesti naurattanut, kun menimme hiihtohisseillä korkean vuoren huipulle, välillä ei näkynyt edesä seuraavaa hissikoppia, kun sumu oli niin mieletön saati, että olisi näkynyt maahan, mutta hienoja muistoja jäi siitäkin reissusta!

Nyt lounaalle ja ihmettelemään mm. Eiffel-tornia Window of the World -puistoon.

Todistusten parhaita paloja tulee myöhemmin, on mukava aina lukea kirjallisia arvosteluja, vaikka ne aika lailla toistaakin itseään.

Vielä en ole aamukampaa tehnyt, mutta paluu Suomeen lähestyy uhkaavasti! Olemme siis palaamassa heinäkuun lopussa takaisin Suomeen ja loman jälkeen emme palaa tänne. Meidän tavarat lähtee kohti uutta kotia jo ensi viikolla ja koitamme ahkerasti raivata ylimääräistä pois ettei tulisi niin paljon itselle maksettavaa, firmalla kun on tiukat kuutiot, mitä maksavat.

Uusi koti tulee olemaan Tampereella! Ihan uusi kaupunki meille, turistia on siellä parin kertaa leikitty. Meillä on tiedossa jo asunto, mihin muutamme, Säteen koulu on ihan vieressä ja tänään varmistui, että myös Varpulle ja Vuokolle on löytynyt paikka päiväkodista, eri ryhmistä tosin, mutta se ei välttämättä ole niin huono asia.

Haikeita hyvästejä on heitelty ja heitellään jatkossakin. Ei oikein sanoja riitä kertomaan, kuinka surullista on jättää tämä elämänvaihe taakse, olen nauttinut siitä, että olen kuulunut tähän meidän pieneen suomiyhteisöön sekä tyttöjen koulun kautta hieman isompaan kansainväliseen yhteisöön. Hyvänpäivän tuttuja on monesta maasta ja kyläpaikkoja riittää ympäri maailmaa!

Mutta kohti uutta mennään! Tiedossa on paljon ihania hetkiä ystävien ja sukulaisten kanssa, sitä odotan kovasti!