Vielä on vähän hakusessa. Täytyy tuumia, että minkälaisen tästä tekisi.
Pää
on täynnä ajatuksia, sitä miettii lähtöä niin monelta kantilta.
Kertaakaan ei ole mielessä ollut, että ei lähdettäisi, tottakai
lähdetään, jos tilaisuus tulee. Mutta mietityttää se muutto, esikoisen
koulun aloitus ja miten isovanhemmat ym. läheiset asiaan suhtautuvat.
Sitä en yhtään epäile ettenkö siellä pärjäisi, miksen pärjäisi,
pärjäänhän täälläkin. Toki arki olisi siellä varmasti kovin erilaista,
mutta toisaalta ei se niin ihmeellistä täälläkään ole. Täällähän sitä
neljän seinän sisällä suurin osa ajasta menee.
Ensi viikolla tai
seuraavalla menen haastatteluun, jossa on myös jotain tehtäviä
tiedossa. Selvittävät, että sovellunko lähtemään mukaan. Kai ne haluaa
varmistaa ettei mukaan lähtevä puoliso pimahda heti alkuun, että on
lähdössä sinne omasta tahdostaan, oikeasti ja aidosti haluaa lähteä
mukaan.
Onhan se aikamoinen seikkailu, vaikka se olisikin ihan samaa perhe-elämään, toisella puolella maailmaa vaan, ainakin melkein.
Piti miettiä vielä plussia ja miinuksia, mutta arki kutsuu, vaikka onkin lauantai...
lauantai, 19. helmikuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.