Odotin, että jos tänään olisi selvinnyt lähdetäänkö, mutta ei... Ensi
viikolla, ehkä jo maanantaina. Jännittää ja mietityttää kovasti.
Olimme
tänään esikoisen vanhenpainillassa, oli tulevien ekaluokkalaisten
vanhemmille. Jotenkin oli siellä oli ristiriitainen. Sitä mietti, että
on siellä ihan turhaan ja toisaalta eihän sitä koskaan tiedä. Esikoinen
on aloittamassa kivassa pienessä koulussa, missä on vain yksi ekaluokka
ja sen koko on n. 22 oppilasta eli ihan ok. Hän on samassa
rakennuksessa nyt eskarissa eli olisi tuttu paikka.
Paljon olen
miettinyt sitä, että esikoinen aloittaisi koulu-uransa kansainvälisessä
koulussa ulkomailla. Että olisi se tuolle pienelle ihmiselle aika iso
juttu, kun ei osaa yhtään englantia, eikä vielä lukea suomeksikaan.
Olen kyllä lukenut, että lapset sopeutuvat aika nopeasti ja oppivat
kielen, mutta silti. Tyttö on jotenkin vielä niin pieni, miten se
pärjää isossa maailmassa? No, varmaan kaikki menisi ihan hyvin, saisi
sieltä uusia ystäviä ja pitemmän päälle tuo englannin oppiminen olisi
tietysti tosi hyvä juttu.
Olemme jonkin verran puhuneet
muuttamisesta ja asumisesta ulkomaille. Esikoinen ei siis vielä tiedä,
että olemme oikeasti asiaa ajatelleet, mutta kevyesti olemme asiaa
käsitelleet useassa yhteydessä. Tiedän, että iso juttu se olisi, erota
kavereista ja muista läheisistä, mutta toisaalta uskoisin, että
seikkailu ja kaikki uusi kiehtoo myös. Jos ei muu, niin halvat lelut
kohdemaassa 8-)
Esikoisesta voisi kirjoittaa vähän lisääkin.
Sunnuntaina lähti taas yksi hammas ja hammaskeiju toi 2 euron kolikon
lisäksi päiväkirjan, johon olemme nyt kolmena iltana kirjoittaneet
päivän tapahtumista. Tänään apuna oli lapsenvahti, eka ei-tuttu
hoitaja, joka esikoisella on ollut. Oli hänelle iso juttu ja kivasti
oli mennyt, olivat koko sen 2,5 tuntia touhunneet jotain. Iltasatua
olivat jo lukemassa, kun kotiuduttiin, mistä olin kovin tyytyväinen.
Ehkä saamme hänet tänne joskus toistekin!
Niin, esikoinen, hän
täytti loppuvuodesta 6 vuotta. Harrastaa luistelua ja käy
kantele-ryhmässä. Rakastaa värittää ja piirtää ja yleensäkin tykkää
tehdä käsillään kaikenlaista, välillä tuntuu, että hukutaan kaikkiin
taideteoksiin. Hän on useimmiten iloinen ja aika avoin tyyppi. Menee
herkästi juttelemaan kaikkien kanssa, kysyy nimeä ja esittelee niin
itsensä kuin muunkin perheen 8-) Pikkusiskoista tykkää kovasti, kun
heille puhuu, tulee ääneen sellainen hunajainen soundi 8-)
Nyt
on kaikki muut nukkumassa. On kotiäidin omaa aikaa. Vaippapyykki pyörii
koneessa, joten on hyvä syy olla hereillä vielä useampi tunti, pitäähän
ne kuivata vielä rummussakin, eihän niitä nyt voi sinne valvomatta
jättää, eihän?!
keskiviikko, 9. maaliskuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.