On tää arki vaan aika ruusuista meillä. Vaikka onkin kaksi vauvaa, niin mahdettiinko meillä tänäänkää itkeä kertaakaan? Jotenkin noi on suurimman osan ajasta niin syötävän suloisia söpöliinejä. Tohottavat lattialla lelujen, sukkien, silitysraudan, tutin, vaunujen renkainen ym. kimpussa. Sitten kun niille alkaa höpöttämään, niin vastaukseksi saa kauniita hymyjä ja mahdollisesti jotain epämääräistä hölinää 8-)

Aina välillä sitä kuulee, kun joku sanoo, että on aina toivonut kaksosia. Sitä miettiin, että miksi ihmeessä? Että miksi joku oikeasti haluaisi kerralla kaksi vauvaa, kun helppojenkin vauvojen tapauksessa sitä työtä on tuplasti. Ja ei vaan se tuplasti tehtävät vaipanvaihdot ja syöttämiset vaan myös se, että syliin mahtuu aika heikosti kaksi vauvaa samaan aikaan. Ja vaikka meillä onkin mies ollut ihan satasella mukana vauvojen- ja kodinkin hoidossa, niin päivät olen kuitenkin yksin kotona, eikä ihan aina meinaa revetä kahteen paikkaan. Että vaikka mä en kumpaakaan missään nimessä pois antaisi, niin kyllä yksi vauva kerrallaan kuulostaa ihan hyvältä tahdilta.

Raskausaikana ja joskus vieläkin kohtaa ihmisiä, jotka kauhistelee, että on teillä noissa hommaa. Häh?! Eikös lapsissa aina ole? Luulen, että meillä on näissä huomattavasti vähemmän hommaa kuin parissa eri ikäisessä lapsessa, jotka ei ole näin rauhallisia. Meillä nukutaan mega-hyvin eli esim. viime yönä n. 12 tuntia heräämättä välillä syömään. Tuo siis vauvojen saldo, mä nukuin hippusen vähemmän, kun piti kerätä #visailussa pisteitä... Niin, siis nukkuvat hyvin, sen lisäksi kiinteät mössöt uppoaa tosi kivasti eli ei taisteluja niiden kanssa, viihtyvät tosi hyvin lattialla eli ovat suurimman osan valveajastaan lattialla, no syövät syöttötuoleissa. En oikein keksi mitään, missä olisi vaikeuksia. Voihan se tietty olla, että me ollaan vaan niin supervanhempia, että lapset on siksi kilttejä 8-) Niin, itkevä vauvahan on toki tuhma, eikös juu?!

Jos pari pistettä #visailussa vielä ja sitten unille.