Heräsimme aamulla 8 aikaan, että ehtisimme ajoissa aamiaiselle ja vähän vielä pakata tavaroita ennen kyytiä Shanghaihin. Vauvat ja esikoinen oli väsyneitä, kun oli yöunille meno vähän venähtänyt. Kävimme haukkaamassa perinteiset munakkaat, esikoinen vohvelin ja vauvat napostelivat maissinaksuja alkupalaksi.

Palaamme huoneeseen ja tehdään vauvoille puuro lauantaina ostetusta puurojauheesta. Toinen vauvoista väsähtää totaalisesti ja meneekin vielä hetkeksi matkasänkyyn nukkumaan pakkaamisen ajaksi. Koitetaan tunkea kamat laukkuihin ja katsotaan ettei mitään unohdu. Soitamme alakertaan, että joku tulee hakemaan laukut ja lähdemme maksamaan.

Alhaalla odotellaan ja tavataan myös muutama suomalaispariskunta, jotka ovat myös muuttamassa, olivat juuri tulleet ja menemme Shanghaihin autoilla, joilla he olivat tulleet. Painumme ulos ja autot odottavatkin meitä kuskien kera. Alamme pakkaamaan autoja ja matka voi alkaa.

Vauvat nukkuvat taas suurimman osan matkasta. Jossain vaiheessa heräävät, kun kuskit päättävät pitää tupakkatauon. Matka menee samaan malliin kun tullessakin. Välillä ajellaan kahden kaistan keskellä, poukkoillaan miten sattuu ohitellessa, tööttäillään joka välissä, ajetaan pientareella jne., selkeesti alkaa tottumaan tuohon liikenteeseen. Jossain vaiheessa esikoiselle iskee pissahätä ja saamme sen viestitettyä kuskillekin pienen yrityksen jälkeen. Auto on ihan täyteen pakattu, joten kuski ottaa esikoisen ja lähtee viemään vessaan. Kun tulevat takaisin, esikoinen sanoo, että olipa kylmä se rengas, missä istui. Selvisi sitten, että oli ollut perinteinen kiinalainen vessa eli reikä lattiassa, oli sitten siihen istahtanut... Esikoinen kun yleensä melkein oksentaa, jos jossain siistissäkin vessassa on vähän paperia lattialla, tulipa nyt sitten kokemusta vähän erilaisesta vessasta.

Saavumme hotellille parin tunnin ajomatkan jälkeen. Kun olimme hyvään tottuneet Holiday Inn -hotellissa, niin ei alkanut tuolla Ramadassa oikein hyvin. Eli itse purimme laukut ja rattaat autosta ovien eteen ja hetken siinä ihmeteltyämme aloimme sitten raahaamaan niitä sisällekin päin. Sitten tulee joku ovipoika ja alkaa keräämään niitä. Edellisessä hotellissa kun olimme tottuneet niin hyvään, kun heti oli aina monta poikaa auttamassa ja hyvä kun rattaita edes piti itse työntää. No, pääsimme sisälle.

Mies meni tiskille hankkimaan huoneita. Lähdemme yläkertaan ja päädymme aika pieneen huoneeseen, missä yksi ihan normaali parisänky. Huoneessa on ovi toiseen huoneeseen, mutta se on lukossa. Laukkupoika on jo tuomassa laukkuja, mutta sanomme ettemme mahdu tuohon huoneeseen, pakko mennä takaisin alas respaan. Respassa sanotaan, että kyseessä on yhdistettävät huoneet ja ovi aukaistaan, tulossa on myös 2 vauvasänkyä. Menemme ylös ja odotamme. Kun mitään ei tapahdu n. 15 minuuttiin, Sami soittaa uudestaan. Alkaa tulla vauvoille jo nälkä ja haluaisimme levittäytyä. Sitten ovi avataan ja yllätys yllätys, toiseen huoneeseen on majoittunut matkaseurueemma toinen perhe... No, ei kun taas soittamaan. Mies soittaa useamman kerran, mutta jotenkin asiaa ei tajuta alhaalla, hän pyytää, että joku tulisi katsomaan. Odotamme. Sitten aletaan tuomaan vauvansänkyjä, naapuriin 1 ja meille 2, mutta ei ne mahdu millään, kun huoneessa on jo matkalaukut ja rattaat. Ja taas soitetaan, mies koittaa pysyä rauhallisena, mutta vaikeaa on. Vihdoin tulee huoneeseen joku respasta ja ilmeisesti hotellin johtaja tms. Selitämme tilanteen ja heti alkaa tapahtua, toisen huoneen asukeille etsitään uusi huone ja henkilökunta pahoittelee, kun jouduimme odottamaan. Tilanne oli kuitenkin se, että meille oli varattu kaksi yhdistettävää huonetta, mies ei vaan ollut alhaalla tajunnut sitä tarkastaa. No, pääsemme koitutumaan ja laittamaan vauvoille ruokaa.

Kello alkaa olla jo aika paljon ja olemme n. tunnin ajomatkan päässä Shanghaista, joten emme lähde enää kaupunkiin tutustumaan. Päätämme mennä hotellin ravintolaan syömään. Vaihtoehtoina on kiinalainen ravintola ja ravintola, mistä saa sekä aasialaista että länsimaista sapuskaa. Päätämme mennä jälkimmäiseen. Asiakkaita on tosi vähän ja henkilökuntaa paljon, joten palvelu pelaa hienosti. Ruoka on ihan maukasta ja päätämme ottaa vielä jälkiruoatkin reissun lopun kunniaksi. Takaisin huoneeseen, vauvoille iltapuuro, esikoinen katsoo leffaa, iltapesut ja unille.

Toinen vauvoista ei sitten haluakaan nukkua omassa sängyssä, ei meidän välissä, ei sylissä. Kitisee ja itkee useamman tunnin, annetaan Panadolia, hyssytellään, sylitellään, pidetään tiukasti kainalossa, mutta mikään ei auta. Tarjotaan vettä ja *simsalabim*, vauva nukahtaa syliin saman tien... Häh, oliko sillä vaan jano?! No, pääsemme nukkumaan joskus yhden aikaan yöllä, yksi vauva välissä, toinen vauvansängyssä toisessa huoneessa ja esikoinen toisen huoneen parisängyssä. Lentokenttä on ihan vieressä, joten koneiden nousun ääniä kuuluu läpi yön.