Heräsimme aamulla 8 aikaan, että ehtisimme ajoissa aamiaiselle ja vähän
vielä pakata tavaroita ennen kyytiä Shanghaihin. Vauvat ja esikoinen
oli väsyneitä, kun oli yöunille meno vähän venähtänyt. Kävimme
haukkaamassa perinteiset munakkaat, esikoinen vohvelin ja vauvat
napostelivat maissinaksuja alkupalaksi.
Palaamme huoneeseen ja
tehdään vauvoille puuro lauantaina ostetusta puurojauheesta. Toinen
vauvoista väsähtää totaalisesti ja meneekin vielä hetkeksi matkasänkyyn
nukkumaan pakkaamisen ajaksi. Koitetaan tunkea kamat laukkuihin ja
katsotaan ettei mitään unohdu. Soitamme alakertaan, että joku tulee
hakemaan laukut ja lähdemme maksamaan.
Alhaalla odotellaan ja
tavataan myös muutama suomalaispariskunta, jotka ovat myös muuttamassa,
olivat juuri tulleet ja menemme Shanghaihin autoilla, joilla he olivat
tulleet. Painumme ulos ja autot odottavatkin meitä kuskien kera. Alamme
pakkaamaan autoja ja matka voi alkaa.
Vauvat nukkuvat taas
suurimman osan matkasta. Jossain vaiheessa heräävät, kun kuskit
päättävät pitää tupakkatauon. Matka menee samaan malliin kun
tullessakin. Välillä ajellaan kahden kaistan keskellä, poukkoillaan
miten sattuu ohitellessa, tööttäillään joka välissä, ajetaan
pientareella jne., selkeesti alkaa tottumaan tuohon liikenteeseen.
Jossain vaiheessa esikoiselle iskee pissahätä ja saamme sen
viestitettyä kuskillekin pienen yrityksen jälkeen. Auto on ihan täyteen
pakattu, joten kuski ottaa esikoisen ja lähtee viemään vessaan. Kun
tulevat takaisin, esikoinen sanoo, että olipa kylmä se rengas, missä
istui. Selvisi sitten, että oli ollut perinteinen kiinalainen vessa eli
reikä lattiassa, oli sitten siihen istahtanut... Esikoinen kun yleensä
melkein oksentaa, jos jossain siistissäkin vessassa on vähän paperia
lattialla, tulipa nyt sitten kokemusta vähän erilaisesta vessasta.
Saavumme
hotellille parin tunnin ajomatkan jälkeen. Kun olimme hyvään tottuneet
Holiday Inn -hotellissa, niin ei alkanut tuolla Ramadassa oikein hyvin.
Eli itse purimme laukut ja rattaat autosta ovien eteen ja hetken siinä
ihmeteltyämme aloimme sitten raahaamaan niitä sisällekin päin. Sitten
tulee joku ovipoika ja alkaa keräämään niitä. Edellisessä hotellissa
kun olimme tottuneet niin hyvään, kun heti oli aina monta poikaa
auttamassa ja hyvä kun rattaita edes piti itse työntää. No, pääsimme
sisälle.
Mies meni tiskille hankkimaan huoneita. Lähdemme
yläkertaan ja päädymme aika pieneen huoneeseen, missä yksi ihan
normaali parisänky. Huoneessa on ovi toiseen huoneeseen, mutta se on
lukossa. Laukkupoika on jo tuomassa laukkuja, mutta sanomme ettemme
mahdu tuohon huoneeseen, pakko mennä takaisin alas respaan. Respassa
sanotaan, että kyseessä on yhdistettävät huoneet ja ovi aukaistaan,
tulossa on myös 2 vauvasänkyä. Menemme ylös ja odotamme. Kun mitään ei
tapahdu n. 15 minuuttiin, Sami soittaa uudestaan. Alkaa tulla vauvoille
jo nälkä ja haluaisimme levittäytyä. Sitten ovi avataan ja yllätys
yllätys, toiseen huoneeseen on majoittunut matkaseurueemma toinen
perhe... No, ei kun taas soittamaan. Mies soittaa useamman kerran,
mutta jotenkin asiaa ei tajuta alhaalla, hän pyytää, että joku tulisi
katsomaan. Odotamme. Sitten aletaan tuomaan vauvansänkyjä, naapuriin 1
ja meille 2, mutta ei ne mahdu millään, kun huoneessa on jo matkalaukut
ja rattaat. Ja taas soitetaan, mies koittaa pysyä rauhallisena, mutta
vaikeaa on. Vihdoin tulee huoneeseen joku respasta ja ilmeisesti
hotellin johtaja tms. Selitämme tilanteen ja heti alkaa tapahtua,
toisen huoneen asukeille etsitään uusi huone ja henkilökunta
pahoittelee, kun jouduimme odottamaan. Tilanne oli kuitenkin se, että
meille oli varattu kaksi yhdistettävää huonetta, mies ei vaan ollut
alhaalla tajunnut sitä tarkastaa. No, pääsemme koitutumaan ja
laittamaan vauvoille ruokaa.
Kello alkaa olla jo aika paljon ja
olemme n. tunnin ajomatkan päässä Shanghaista, joten emme lähde enää
kaupunkiin tutustumaan. Päätämme mennä hotellin ravintolaan syömään.
Vaihtoehtoina on kiinalainen ravintola ja ravintola, mistä saa sekä
aasialaista että länsimaista sapuskaa. Päätämme mennä jälkimmäiseen.
Asiakkaita on tosi vähän ja henkilökuntaa paljon, joten palvelu pelaa
hienosti. Ruoka on ihan maukasta ja päätämme ottaa vielä jälkiruoatkin
reissun lopun kunniaksi. Takaisin huoneeseen, vauvoille iltapuuro,
esikoinen katsoo leffaa, iltapesut ja unille.
Toinen vauvoista
ei sitten haluakaan nukkua omassa sängyssä, ei meidän välissä, ei
sylissä. Kitisee ja itkee useamman tunnin, annetaan Panadolia,
hyssytellään, sylitellään, pidetään tiukasti kainalossa, mutta mikään
ei auta. Tarjotaan vettä ja *simsalabim*, vauva nukahtaa syliin saman
tien... Häh, oliko sillä vaan jano?! No, pääsemme nukkumaan joskus
yhden aikaan yöllä, yksi vauva välissä, toinen vauvansängyssä toisessa
huoneessa ja esikoinen toisen huoneen parisängyssä. Lentokenttä on ihan
vieressä, joten koneiden nousun ääniä kuuluu läpi yön.
keskiviikko, 13. huhtikuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.