Viime yönä ei oikein uni maittanut mulle ja Samille. Jälkimmäinen meni ihan ajoissa nukkumaan ja minäkin puolilta öin. Mulla valui nenä ja olo oli tukkoinen, joten en oikein saanut unen päästä kiinni. Sitten ehkä hetkeksi torkahdin herätäkseni 1:30 kamalaan huutoon. Noustiin molemmat sängystä katsomaan, että näkyykö ulkona jotain. Hetki kuulosteltiin sekä vauvan kaameaa parkua että hieman isomman kiljumista, sitten hiljeni.

Uni ei sitten enää tullutkaan, kummallekaan. Samilla on töissä stressaava kuukausi tai parikin edessä (ja takana), joten pyysin, että alkaa unisaduksi kertomaan mulle, mitä tulee tapahtumaan. Ajattelin, että samalla saa sekin käytyä läpi asiaa ja tulee uni helpommin. No ei tullut, mua kiinnosti asia liikaa, että olisin tylsistynyt, keksin paljon tarkentavia kysymyksiä... No, Sami jatkoi sitten tylsempiä teknisempiä juttuja, jotka oli kyllä puuduttavia, mutta en suoraan niihinkään nukahtanut. Tuli se uni kuitenkin varmaan joskus kolmen aikoihin. Aamulla heräsin ennen seiskaa, kun Sami laittoi Sädettä kouluun ja kunnolla en sen jälkeen enää saanut nukuttua.

Ihan karsee räkis on päällä, päässä vaan humisee, lämpöä hyvin vähän. Varpu ja Vuokko oli alkuviikon kuumeessa, Vuokko on nyt ok, mutta Varpulla vielä nenä valuu ja kovasti yskii. Ovat vielä ainakin huomisen kotona. Mulla repii ikenistä just sillein, kun viimeksi poskiontelontulehduksen aikaan. Jännä juttu, että kesti 30v ennen kun sain ekan poskiontelontulehduksen ja viimeisen vuoden aikana oli toinen ja jos nyt kolmas. Ehkä täällä on vähän saastetta ilmassa, jota voin asiasta syyttää. Pitää katsella ab-kuuri valmiiksi, jos pahenee, viimeksi olin 100% varma diagnoosistani, joten en aio nytkään asian takia lääkäriin vaivautua, jos olo menee yhtä epämukavasti.

Tänään on eräs tärkeä vuosipäivä. Juu, kaksoistornit meni jokunen vuosi sitten, mutta nyt en tarkoita sitä. 14 vuotta sitten ystäväni juhli syntymäpäiväänä ja näistä bileistä alkoi Samin ja mun yhteinen taival. Ja kuten eilen Samille sanoin, aivan kun olisi juuri tavattu :-D No okei, lapset ja peiliin katsominen silloin tällöin palauttaa maan pinnalle ja toki ollaan ihmisinä kumpikin muututtu paljon. Onneksi ollaan kuitenkin kasvettu enemmän yhteen kun erilleen! Pusu ja muiskis virtuaalisesti, livenä en kuitenkaan tässä taudissa pusua saa XXX