Lauantaina lähdimme kotoa kahdeksan jälkeen Samin työpaikalle, mistä lähdimme bussilla kohti Tian Mu -järveä. Aikataulusta ei sen kummemmin ollut tietoa tai viikonlopun ohjelmasta, mikä hieman lasten kanssa reissatessa ressasi. Menomatka kesti vajaan neljä tuntia, mistä eka tunti meni ajaessa Hangzhoussa etelästä pohjoiseen, porukat oli bussiin lastattu niin, että haettu ensin pohjoisesta ja viimeisenä etelästä, hieman tuo järjestys pisti miettimään... Ilma oli hieman sateinen ja sumuinen.

Yksi pissatauko, jolloin ostettiin samalla evääksi mm. pähkinöitä, niitä saa onneksi joka puolelta! Perillä menimme ensin kiinalaiseen ravintolaan syömään, hyvin perinteinen, hieman epäsiisti, missä ensin putsattiin kipot kiehuvalla vedellä ja syötiin kertakäyttöisillä puikoilla. Ruoka oli ihan maistuvaa, riisiä nämä paikalliset söivät suorastaan mielettömästi, lisäksi oli pikkubambua, erilaisia lihoja kasvisten kera, vihreitä kasviksia, keitto, missä iso kala ja herkullinen liemi jne., hyvin perinteistä ja vatsa tuli jokseenkin täyteen. Säde taisi syödä lähinnä riisiä, Varpu ja Vuokko taisi maistaa melkein kaikkea.



Säde ja kaksi Samin työkaveria.

Sitten lähdettiin kävelemään kohti bambumetsää, kuvittelimme retken kestävän muutaman tunnin, mutta paikan päällä selvisikin, että sateessa vietetään seuraavat 4 tuntia...

Tässä paikan kartta:



Ensin kävelimme hieman metsän läpi:



Metsässä oli mukavan rauhallista, porukkaa ei ollut mitenkään kauheasti liikkeellä varmaankin säästä johtuen. Meidän ryhmässä taisi olla n. 3 henkeä, joista meidän lasten lisäksi kaksi pientä poikaa, toinen n. 2v ja toinen n. 3v, nuorempi teki kovasti tuttavuutta Varpun ja Vuokon kanssa.

Veet nautti juoksentelusta:



Menimme golfkärryllä hieman ylemmäs vuorelle, josta löysimme hienon patsaan:



Tyyppi on God of Longevity eli pitkäikäisyyden jumala. Aikamme häntä ihmeteltyämme päätimme lähteä kohti vuoren huippua kaapelikärryillä, vaikka hieman homma hirvitti pienten kanssa. Osa porukasta lähti ylös kävellen, mutta epäilimme etteivät pienet jaksa kävellä, etenkin kun matkan pituudesta ei ollut tietoa, sumun vuoksi huippua ei näkynyt, ei juuri mitään muutakaan. Joten kaapelikärryyn:



Sumu oli todella sankkaa ja paria kärryä pitemmälle ei näkynyt. Jossain vaiheessa alkoi miettimään, että loppuuko reissu ollenkaan.



Näkymät olisi olleet kirkkaalla säällä varmasti upeat! Pääsimme huipulle, mutta lähdimme totaalisen jäätyineinä melkein saman tien alas. Huipulla kun kurkkasi kaiteiden yli, niin ei nähnyt yhtään mitään! Sumu peitti kaiken. Joten alas ja jotain lämmintä paikkaa etsimään!

Alhaalla menimme saman tien kylään asti, mistä löysimme kylmän teehuoneen, mistä sai onneksi kuitenkin lämmintä teetä. Lämmittelimme käsiämme kuuman teelasin ympärille ja maistelimme hieman melko väkevän makuista paikallista teetä. Kiinalaiseen tapaan rouskutimme paahdettuja auringonkukansiemeniä.

Vihdoin lähdimme kohti hotellia. Vanha, kylmä, kosteusvaurioita täynnä oleva hotelli, jonka huone oli kuitenkin ihan siisti ja hyvä. Kävimme illallisella, missä taas ruoat etukäteen tilattuja, söimme kiinalaisia lihapullia nuudeleiden päällä eli leijonan päitä, paikallista herkkua kalanpääkeittoa, missä taas liemi sekä kala ihan hyvää, oli perunasuikaletta, tofua, josta tykkäsin kovasti! Erilaisia lihoja, missä usein paikalliseen tapaan luut ja jänteet mukana. Säde veti paljon riisiä, pienet paljon muutakin.

Illallisella selvisi, että aamulla on lähtö jo 8:30 eli tälle reissulle ei tultu lepäilemään, sunnuntaina oli tiedossa 5 tuntia järvellä oloa lounas mukaanlukien. Illalla Säde kävi vielä Samin työkavereiden kanssa pelaamassa pöytätennistä ja biljardia, ihanaa, kun he ottivat Säteen niin omakseen ja touhusivat hänen kanssaan! Meillä meni pienten kanssa iltatoimet helposti, yhdessä huoneessa kun helposti tulee tappelua, kun ei ole sitä omaa tilaa.

Outingin eka päivä takana, kaikki oltiin jo kymmenen aikoihin unessa...